Kuka on keksinyt jalostaa welsh-poneille lyhyen, leveän ja pyöreän selän?
Eli kuinka löytää sopiva satula tynnyrin päälle.

 

Kaapolle sopivan satulan löytäminen on ollut aikamoista rumbaa. Mitkään meidän omista satuloista (3 kpl), ei sopinut sinne päinkään Kaapolle, silloin kun poni saapui Kolhoon nelivuotiaana. Paikalle kutsuttiin siis ensihätään satula-auto. Myyjä sanoi, ettei ole nähnyt aikaisemmin hevosta, jonka selkälihakset olisivat noin leveät, selän rakenne kuulemaa muistutti shettiksen selkää... Satulansija todettiin myös erittäin lyhyeksi ja säkä liian pieneksi. Lukemattomien sovitusten jälkeen Kaapolle löytyi Wintecin yleissatula leveimmällä kaarella.


Yleissatulalla pärjättiin pari kuukautta, kunnes satula rupesi painamaan lapoja. Vaihdoimme kaaren Wintecin koulusatulaan, jotta lavat saatiin vapaaksi. Tällä ratkaisulla pärjättiin taas pari kuukautta, kunnes satula kokonaisuudessaan jäi liian kapeaksi…
 

Päätimme kokeilla Kaapolle Freeformin rungotonta satulaa. Se oli käytössä noin puoli vuotta, mutta sitten ponin selästä alkoi kulua karvat takakaaren kohdalta. Satula oli siis liian pitkän mallinen, vaikka kyseessä olikin Freeformin lyhytrunkoinen versio. Satulan alla oli Mattesin lammasromaani, jota villatäytteillä vuorotellen nostimme ja laskimme, mutta taas oli todettava, että satula on vaihdettava.
 

Saimme Petsalon Katan kautta sovitukseen kasapäin satuloita Ruhalasta, mutta eihän niistä mikään sopinut. Myös Ratsukellarista kokeiltiin monen montaa penkkiä turhaan. Vihdoin löysimme hevostarvikeliikkeestä käytetyn Hubertuksen koulusatulan, jossa oli Wintecin levein kaari. Tällä pärjäsimmekin pisimmän ajan, syksyyn 2006 asti. Mutta eihän tätä sitten kauempaa jatkunut…satula rupesi puristamaan oikeaa lapaa. Kaapo rupesi jyräämään kentällä kulmissa, eikä se halunnut taipua. Menin valmennustuntejakin ilman satulaa, sillä silloin poni toimi normaalisti.


Kokeilimme häntäremmit, erikoisvyöt, romaanit ym. mutta taas oli todettava, että joko mennään ilman satulaa tai ei ollenkaan. Ja ponilla, joka tosiaan osaa pukitella halutessaan, on aika seikkailua mennä ilman satulaa. Onneksi olen pienen ikäni roikkunut erilaisten hevosten kyydissä, joten ei Kaapo tuntunut yhtään sen hurjemmalta. Ja olihan meillä ratsastushuopa, eli satulahuovan näköinen viritys, jossa on jalustimet kiinni…
 

Welshit tunnetusti virittyvät entisestään talven tullessa (tai ainakin kaikki tuntemani), joten kunnon satula oli löydyttävä. Lopulta saimme tallille taas kinuttua satula-auton. Noin viidentoista epätoivoisen sovituksen jälkeen löytyi sopiva, eli Massimon koulusatula rungonleveydellä 36”. Siivet töröttävät lähinnä vaakatasossa, mutta mahtuupahan Kaaponkin selkälihakset ja lavat olemaan ilman puristusta. Vieläkin menen mahdollisimman paljon ilman satulaa, sillä tuon malliseen selkään on aika hankala löytää täydellisesti sopivaa satulaa. Ehkä Kaapon ura kuuluisikin ajopuolelle, kunhan vaan löytyisi kärryt, joiden aisojen väli on riittävän leveä :).
 

 Teksti Niina Leppämäki

PS. Webmaster lisää, että nyt on uutena satulana Stûbbenin estesatula ja kaikesta huolimatta estesatula taitaakin sopia parhaiten; tuon satulahuopavirityksen jälkeen... Täydellistä satulaa siis tuskin Kaapon selkään löytyy.
 

TAKAISIN KAAPON SIVULLE