HOPPY HOOLIGAN
15.5.1987-28.12.2004

kuva Sari Kangasjärvi


Perustietoja Petteristä:

Sukutaulu

Mänttään Petterin tie kulki Kempeleen ja Keminmaan kautta. Kempeleessä se oli Kälkäjän perheen omistuksessa 2- vuotiaasta nelivuotiaaseen, jonka jälkeen sen osti Sari Hallikainen. Sarilla Petteri oli viitisen vuotta ja yhdessä he saavuttivat estekisoissa yli 60 rusettia!

Petteri saapui Mänttään syksyllä 1996 Kankaan perheen omistukseen. Siskoni Niina liikutteli ja hoiti sitä ensin alkuun silloin tällöin omistaja Johannan apuna. Vuonna 1998 oman hevosemme Vilpon kuoltua vuokrasimme Niinalle Petteristä puolet. Koko Niinan lukio ajan ruuna olikin sitten jo kokonaan liisattuna Niinalla ja syksyllä 2002 vaihtui lopulta kauppakirjaakin Niinan nimi.

Syksyllä 2003 Niina muutti Jyväskylään opiskelemaan ja Petteri muutti tietysti mukana. Talven ajan ruuna asusti Ala-Siekkilän tallille J:kylän maalaiskunnassa. Jyväskylästä muutto takaisin Vilppulaan oli edessä jo keväällä 2004 ja ruunalle löytyi ihana tallipaikka Kolhosta Katariina Ahlstedtin mukavalla tallilla. Tällä tallilla Petteri vietti leppoisia päiviä hieman jo kevyemmällä liikutuksella, mikä joutui nivelkulumista.

Petteri oli luonteeltaan hankala, mutta kuitenkin meille rakas. Varsinkin talvella ruuna olisi ollut "ihannetapaus" jonkun hevoskuiskaajan oppilaaksi. Hankaluus ilmeni lähinnä niin, että se säikkyi paljon; esim. maneesin toisessapäädyssä asui "paha mörkö" ja sitä mentiin karkuun loikkimalla pystyyn.

Petteri oli erittäin hyvä hyppääjä ja sillä hypättiin jopa 120 cm:n ratoja. Ennen Seppälään tuloaan ruunalla olikin kisattu paljon ja sillä oli saavutuksinaan yli 60 rusettia alue- ja kansallisista estekilpailuista silloisen omistajansa Sari Hallikaisen ratsastamana. Seppälän talliestekisoissa se oli Niinan kanssa lähinnä voittamaton. Koulupuolellekin liikkeet olisivat riittäneet, sillä varsinkin Petterin keski- askellajit olivat hienot, mutta luonne ei ollut kouluhevoselle oikein sopiva.

Rankka aika alkoi joulukuun alussa 2004, kun Petterin takapolvi oireili rajusti. Klinikalla vamma sai vakavan tuomion ja Niinan ja minun oli tehtävä vaikea päätös. Kaunis ruunamme lopetettiin Kolhon tallilla 28.12 ja se nukkuu nyt kivutonta ikiunta kesälaitumellaan. Ikinä ei tämä hevonen muistoistamme unohdu. Ihmisen on kuitenkin otettava vastuu ja pystyttävä tekemään lopettamispäätös, jos eläimen elämä ei enää ole elämisen arvoista. Hevonen on luotu ennen kaikkea liikkumaan, eikä ihminen saa oman itsensä ja surunsa vuoksi lykätä lopettamispäätöstä silloin, kun se on eläimelle armollinen ratkaisu. Rakkautta on se, että osaa luopua kun on luopumisen aika.

Petteristä jää meille paljon muistoja. Kun itse muistelen Petteriä, näen sen laukkaamassa terveenä ja voimakkaana yli esteiden musta, paksu harja hulmuten.